Kriittinen ajattelu ja tieteen merkitys ajankohtaisempaa kuin aikoihin

Kesästä 2016 jää päällimmäisenä mieleen hämmennys ja muutoksen rajuus niin yleisesti asenteissa, instituutioissa kuin kehityksessä ja tieteessäkin. Brexitin, terrorismin, USA:n vaalidebattien, Turkin vallankaappausyrityksen ja sen jälkipyykin sekä suomalaisen populismilta maistuvan keskustelun jälkimainingit tuovat syksyyn epävarman olon.

Britit pohtivat uutta asemoitumistaan Eurooppaan, eivätkä tiedeyhteisö ja tiedekeskukset voi kuitata heidän osallistumisensa uudelleenjärjestelyjä olankohautuksella. Turkin suhtautuminen tiedeyhteisöönsä painii ihan omassa luokassaan ja varmasti heijastuu erilaisiin yhteistyöaloitteisiin. Yhdysvalloissa näyttää kahtiajakautuneisuus pitävän tieteentekijätkin varpaillaan marraskuulle.

pyoratuolirata_pieni

”Tiedeviestinnässä ja tieteen popularisoinnissa on aika aktivoitua”, sanoo Heurekan toiminnanjohtaja Tapio Koivu.

 

On mielestäni vaarallista tuudittautua siihen, että asiat eivät koskettaisi meitä suomalaisia. Vielä vaarallisempaa mielestäni on asennoitua vetäytymällä tai sulkeutumalla jonkinlaiseen kuoreemme ja kuvitella, että maailman meno ei meitä täällä syrjässä hetkauta. Varsinkaan tiedekeskuksissa meillä ei tällaiseen ajatteluun ole varaa, vaan nyt jos koskaan tiedeviestinnässä ja tieteen popularisoinnissa on aika aktivoitua.

Aktiivisuus ei tieteessä tietenkään tarkoita politisoitumista tai jollekin kannalle kääntymistä, vaan objektiivisuuden ja kriittisen ajattelun nostamista esiin. Kantaa voi ja pitää ottaa, mutta jos sen haluaa tehdä tieteen näkökulmasta tai nimissä, on parasta perustaa argumentointi sen suomaan käsitykseen todellisuudesta ja metodiikkaan, joka on valmis muuttamaan käsityksiä todennetun uuden tiedon valossa.

ruusut6.jpg

Asenneilmapiiri ja sen muuttuminen vaikuttaa väkisinkin siihen, mitä tiedekeskus viestii ja miten – erityisesti lapsille ja nuorille. Kuva Heurekan kesän 2016 tiedeleiriltä.

 

Odotan suurella mielenkiinnolla vuoden 2016 tiedebarometrin (ks. http://www.tieteentiedotus.fi/tiedebarometri.html) ilmestymistä. Vertaaminen kolme vuotta sitten ilmestyneeseen barometriin ja muutosten nostaminen vertailussa esiin kertonee paljon myös meille tiedekeskusten työntekijöille siitä, mihin meidän kannattaa kiinnittää huomiota.Onko yleismaailmallinen populismin nousu vaikuttanut asenteisiin? Näkyvätkö keskustelut rokotteiden tarpeellisuudesta, evoluutioteorian opettamisesta tai vaikkapa muovien joutumisesta merien ekosysteemiin asenteissa? Entä vaikuttaako turvattomuuden ja pelon tunteen lisääntyminen tarpeeseemme etsiä kovempaa pohjaa olemisellemme tieteestä vai jostain ihan  muusta?

Asenneilmapiiri ja sen muuttuminen vaikuttaa väkisinkin siihen, mitä tiedekeskus viestii ja miten – erityisesti lapsille ja nuorille.  Tiedekeskus ei viestinnässään voi asettua millekään kannalle ilman nojautumista tieteeseen. Se ei asetu millekään kannalle poliittisten, uskonnollisten tai muiden vakaumuksellisten seikkojen pohjalta. Tiedekeskus tosin voi myös tietoisesti ottaa kantaa olemalla asettumatta erilaisille kannoille, mutta tämänkin pohjalta on löydyttävä nojautuminen vain ja ainoastaan tieteeseen ja tutkimukseen. Kannan ottamista tiedekeskuksessa ei ole syytä pelätä eikä siitä ole tarvetta vetäytyä, päinvastoin. Nojautuminen johonkin suuntaan on kuitenkin osattava tehdä lähtien tiedekeskuksen perusteista eikä yksittäisen mielipiteen tai mieltymyksen pohjalta.

valokuvat5

Heurekassa avautuu syksyllä vanhenemisesta kertova näyttely, Dialogi ajassa. Kuva oppaiden rekrytointitilaisuudesta.

Heureka ei viestiessään tieteestä kumarra ajatussuunnille tai suuntauksille, vaikka se hakeekin ajankohtaisuutta ja kiinnostavuutta. Esimerkiksi Heurekan syksyllä avautuva näyttely Dialogi ajassa on kannanotto yhteiskunnalliseen keskusteluun senioreiden asemasta. Heureka haluaa antaa äänen kokemukselle. Korkea ikä ei saisi sysätä ketään syrjään.

Nostaessaan vaikkapa huuhaan ja kriittisen tiedon välistä eroa esiin, ei Heureka lähde tuomitsemaan ketään toisinajattelijaksi. Ilmiöiden kiinnostavuus ja ajankohtaisuus – kuten uskontosuuntien ja oppien erojen osalta – lähtee tiedekeskuksessa faktoista ja tutkimuksesta. Ehkäpä siksi Heurekan ja muiden tiedekeskusten parissa työskenteleviä voisi pragmaattisuudessaan ja lähestymistavassaan kuvata presidenttimme käyttämällä sanonnalla ”tolkun ihmiset”. Jaan hänen kantansa siinä, että sellaisille on nyt tarvetta.

Tapio Koivu,
Heurekan toiminnanjohtaja

Tiedekeskus ja tieteen yhteiskunnallinen asema

Blogisarjamme käsittelee kymmentä trendiä, jotka oleellisesti vaikuttavat tiedekeskusten tulevaisuuteen. Nyt otamme tarkasteltavaksi edellisessä blogissa julkaistun trendilistan ensimmäisen: tieteen aseman yhteiskunnallisessa ongelmanratkaisussa.

Mitä voi pitää totena ja miten sen pohjalta pitäisi toimia? Tiede tarjoaa arkisen päätöksenteon tietopohjaa, mutta ei suinkaan aina luonnonlakien kaltaista yksiselitteistä ratkaisua. Tiede ei ole joukko faktoja, vaan tapa ajatella. Tieteen olemukseen kuuluu havaintojen ja johtopäätösten tekeminen nojaamalla tieteen metodiikkaan uskomusten sijaan. Tieteen menetelmä ei aina löydä totuutta ensimmäisellä kerralla, mutta sen luonteeseen kuuluu korjata johtopäätöksiä uusien havaintojen perusteella. Tämän varaan rakennamme päätöksemme ja toimintamme. Tämä saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta näin ei ole – edes Suomessa.

älykäskaupunki

Tiede ei ole joukko faktoja, vaan tapa ajatella. Nuoria Älykäs kaupunki -näyttelyssä. Kuva: Anniina Nissinen

Ensiksi hyvät uutiset. Viimeisimmän tiedebarometrin (2013) mukaan tieteestä kiinnostuneiden osuus on kasvanut kahdeksan prosenttiyksikköä vuodesta 2010. Kaksi kolmesta (65 %) ilmoittaa seuraavansa kiinnostuksella tiede-, tutkimus- ja teknologia-aiheita. Kaikista vastaajista kolme neljästä pitää ympäristö- ja luontoaiheita kiinnostavina. Kakkossijan saavuttavat yhteiskunnalliset asiat yleensä (72 %). Myös taloutta, politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita yleensä koskeva kiinnostus on kasvanut vuodesta 2010.

On huomionarvoista, että loput eivät kyselytutkimusten perusteella ole vain kiinnostumattomia, vaan Suomessakin jopa 12 % väestöstä ei pidä evoluutioteoriaa totena. Tämän lisäksi peräti 20 % vastaa[1], ettei ota kantaa tai ei osaa sanoa, pitääkö teoria paikkaansa. Mitä tämä kertoo kansalaisten tavasta lähestyä tiedettä ja sen asemaa? Mikäli tieteen tiedottaminen, tiedekasvatus ja tiedekeskus eivät pidä esillä tieteen merkitystä ja asemaa yhteiskunnassa, voidaan näiden instituutioiden perustehtävä asettaa syystäkin kyseenalaiseksi.

darielle2

Innoittaja Darielle vetää lapsille ja nuorille värilaboratorioita. Kuva: Anniina Nissinen

Asiat voisivat olla tieteen kannalta huonomminkin. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen syistä ja vaikutuksista käyty keskustelu ja monien yhdysvaltalaisten uskonnollisten konservatiivipiirien nostama debatti evoluutioteorian asemasta kouluopetuksessa muodostavat ilmiön, jota on kutsuttu jopa ”sodaksi tiedettä vastaan”[2]. Euroopassa emme törmää samaan ilmiöön ainakaan toistaiseksi samassa mittakaavassa, mutta ilmiön tiedostaminen on tärkeää kaikkialla tiedeviestinnän piirissä.

Tieteen tuottaman uuden tiedon ja tutkimustulosten määrä lisääntyy eksponentiaalisella vauhdilla. Tiedekeskusten toiminnan ytimessä on ollut luonnontieteiden, lähinnä matematiikan, fysiikan, kemian ja biologian, ilmiöiden konkretisointi. Tiedettä ei kuitenkaan voi erottaa mistään elämän osa-alueesta. Läpimurrot ja menestystarinat luodaan yhä useammin eri alojen yhdistelminä. Tämä johtaa tiedekeskuksissa linjavalinnan tekemiseen: halutaanko pitäytyä perinteisten, koulujen opetusohjelmia noudattelevien perustieteiden ilmiöiden parissa vai painotetaanko soveltavampia aloja ja sitä, mikä teema koetaan kiinnostavaksi, omakohtaiseksi ja ajankohtaiseksi.

tatarstan3

Heureka on mukana kansainvälisissä yhteisöissä kehittämässä toimintamuotoja, jotka mahdollistavat yhä laajenevan ja syvenevän yhteistyön yleisön ja tutkijoiden kanssa. Kuvassa Tatarstanin tasavallan presidentti (istuu vas. puolella pöytää) delegaatioineen tiedekeskusvierailulla. Kuva: Anniina Nissinen

Esimerkki ajankohtaisesta teemasta on tieteen ja tutkimuksen hyödyntäminen innovaatiotoiminnassa. Radikaaleja sovelluksia, ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin ja uusia, markkinoiden toimintaa muuttavia teknologioita ja keksintöjä syntyy yhä enemmän perinteisten tiedeinstituutioiden ulkopuolella. Tieteestä kiinnostuneet puolestaan näkevät itsensä aiempaa useammin aktiivisessa, osallistuvassa roolissa sen sijaan, että tyydyttäisiin olemaan tietoa vastaanottavaa passiivista yleisöä. Perinteinen tiedekeskusten malli jakaa oivallus yksisuuntaisesti – tarjota vaikkapa klassisen tieteellisen kokeen toistomahdollisuus – ei enää riitä kävijöille, jotka kokevat voivansa antaa tieteelle ja yhteiskunnalle oman panoksensa. Monet haluavat kokea saavansa aikaan konkreettista siinä missä tutkijat tai kehittäjätkin. Käynti tiedekeskuksessa on myös sosiaalisen tapahtuma, jossa kävijöiden mahdollisuus oppia yhdessä ja toisiltaan on huomattava.

Curling

Tieteestä kiinnostuneet näkevät itsensä aiempaa useammin aktiivisessa ja osallistuvassa roolissa. Kuva helmikuussa avautuvasta Suksi Heurekaan! -näyttelystä. Kuva: Heureka.

Monet organisaatiot etsivät keinoja mahdollistaa yhdessä uuden luominen hyvinkin erilaisten toimijoiden kesken. Co-creation -toimintaa, kuten kansalaistiedettä, maker-liikettä ja innovaatiopajoja, kehitetään yritysten, tiedeorganisaatioiden, yleishyödyllisten yhteisöjen ja tavallisten kansalaisten välille. Euroopan unioni kannustaa omassa tiede- ja innovaatiopolitiikassaan yhteistyötä kansalaisten, järjestöjen, yritysten ja tiedeinstituutioiden kanssa ja asettaa kovenevia vaatimuksia tieteen tulosten hyödyntämiseksi käytännössä kokeiluina ja kehittämisenä. Yhdysvalloissa jotkut tiedekeskukset ovat valinneet tehtäväkseen olla osa innovaatiojärjestelmää ja tarjota mahdollisuutta yritysten innovaatiotoiminnan ja kävijöiden kohtaamiselle[3].

Heureka on mukana kansainvälisissä yhteisöissä kehittämässä toimintamuotoja, jotka mahdollistavat yhä laajenevan ja syvenevän yhteistyön yleisön, tutkijoiden ja innovaatiokentän monien toimijoiden kanssa. Tämä on Heurekan laajennushankkeen ja uudistumisen ydin. Tästä keskustellaan blogisarjan edetessä lähemmin.

[1] http://www.tieteentiedotus.fi/files/Tiedebarometri_2013_net.pdf

[2] Achenbach, J 2015. The War On Science, National Geographic Magazine, March 2015

[3] http://www.thetech.org/about-tech-museum-innovation/valued-community-resource

Tapio Koivu, Heurekan toiminnanjohtaja
Mikko Myllykoski, Heurekan elämysjohtaja

Kivasta välttämättömäksi – tiedekeskusten rooli murroksessa

Tässä blogisarjassa käsitellään tiedekeskusten muuttuvaa roolia ja asemaa osana kasvatusta ja koulutusta. Tiedekeskuksille ei riitä tulevaisuudessa rooli tieteen kansantajuistamisessa, vaan niiden on kyettävä mielekkääseen kahdensuuntaiseen kanssakäymiseen kävijöiden, yritysten ja yhteisöjen kanssa. Blogisarja käynnistyy muutostrendien ja haasteiden käsittelyllä. Myöhemmissä vaiheissa keskitytään käsittelemään tapoja ja työkaluja roolin muutoksen toteuttamiseksi. Lopuksi esitellään Heurekan valintoja muutoksen viemiseksi osaksi suomalaista tiedekasvatusta.  

Tiedekeskuksia on syntynyt viimeisen neljännesvuosisadan aikana eri puolille maailmaa keskimäärin sadan keskuksen vuosivauhtia. Kaupungistumisen myötä tiedekeskuksia synnytetään edelleenkin kasvukeskuksiin, koska niiden rooliksi on nähty alueellisen kehittymisen, tiedekasvatuksen ja sivistyksen edistäminen siinä missä vastaavien kulttuuri- tai liikuntalaitostenkin.

heureka_edestä_näyttelyt

Tiedekeskusten roolina on ollut tuoda tiede, sen merkitys ja vaikuttavuus suuren yleisön pariin kansantajuisella ja innostavalla tavalla. Kuva: Anniina Nissinen

Tiedekeskusten roolina on ollut tuoda tiede, sen merkitys ja vaikuttavuus suuren yleisön pariin kansantajuisella ja innostavalla tavalla. Yhteiskunnan motivaatio käyttää yhteisiä resursseja tiedekeskusten perustamiseen on perustunut ajatukseen, että tiede on keskeinen osa kulttuuria, yhteiskuntaa ja erityisesti perusta tulevaisuudelle.

Tieteelle ominaista on uteliaisuus, tapa etsiä ja käsitellä systemaattisesti ja analyyttisesti tietoa ja tehdä johtopäätöksiä. Tiede on osa hyvinvoivaa ja tiedostavaa arkipäivää. Tiedekeskuksen rooli on mahdollistaa kaikkien osallistuminen tieteen ilmiöihin, tieteen tulosten ymmärtämiseen, oman uteliaisuuden tyydyttämiseen ja oivaltamiseen. Rooli eroaa merkittävästi kouluista ja oppilaitoksista, koska tiedekeskus ei ole osa koululaitosta tai muodollista opetusjärjestelmää.

Tiedekeskus ei ole myöskään tutkimusorganisaatio, mutta se tarjoaa niille yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kanavan ja tavan saavuttaa yleisö.  Matkailun, kaupunkirakenteen ja ympäristön kehittämisen kannalta tiedekeskusten sijainnin merkitys ja vaikuttavuus lähialueen talouteen on mitatusti huomattava ja luonteeltaan pysyvä. Silti tiedekeskukset eivät ole huvipuistoja, vaikka sen tärkein yleisö on lapset ja nuoret.

joulukuuset3

Taustayhteisöt ovat keskeisiä yhteistyön ja merkityksen kannalta. Kuva: Anniina Nissinen

Tuki lähialueen kunnista, instituutioista ja yksityisiltä toimijoilta on välttämättömyys kaikille tiedekeskuksille niin rahallisesti kuin toiminnallisestikin. Taustayhteisöt – jotka usein ovat keskusten perustajia – ovat keskeisiä yhteistyön ja merkityksen kannalta. Niillä ja tiedekeskusten välisellä yhteistyöllä on merkitys positiivisen, lasten ja nuorten tulevaisuuteen tähtäävän roolin ja sen jatkuvuuden kannalta.

Tiedekeskusten rooli ja merkitys on murroksessa toimintaympäristön muuttuessa. Muutoksen kannalta voidaan nostaa seuraavat 10 keskeisintä tekijää tai trendiä tarkasteltavaksi:

  1. Tarve korostaa tieteen roolia yhteiskunnassa. Tieteen, tutkimuksen ja siihen perustuvien innovaatioiden ja tieteellisen tiedon hyödyntämisen merkitys ei aukene eikä kosketa arkipäivää, eikä ongelmien ja haasteiden ratkaiseminen niiden avulla onnistu ilman erityisiä toimia tulevaisuudessakaan.
  2. Innovaatiotoiminnan muuttuminen. Tavat viedä tiedettä arkipäiväksi ja hyödyntää tieteen tuloksia muuttuvat perinteisen lineaarisen innovaatiokäsityksen väistyessä. Tieteeseenkin pohjautuvat innovaatiot syntyvät osana kokeilevampaa ja nopeatempoisempaa toimintaa.

    lapsia_pilke

    Biotalouden yö -tapahtumassa viihtyivät niin lapset kuin aikuisetkin. Kuva: Anniina Nissinen

  3. Tavat viettää vapaa-aikaa muuttuvat hyvin nopeasti ja monimuotoisemmiksi. Tiedekeskukset kilpailevat kävijöidensä vapaa-ajasta ja joutuvat toimimaan yhä runsaamman tarjonnan ja helpommin saatavilla olevan digitaalisen teknologian värittämässä ympäristössä. Erityisesti nuorten näkökulmasta digitaalinen maailma näyttää hallitsevan ajankäyttöä edellisille sukupolville tutun askartelun tai rakentelun sijaan.
  4. Odotukset elämyksellisyydestä kasvavat ja erilaistuvat. Erilaiset yleisöt haluavat ”päräyttävää eikä pällisteltävää” sekä tuoda yhä enemmän oman panoksensa esiin ja yhteisöjen käyttöön.
  5. Opetus ja oppiminen ovat murroksessa. Koululaitokset ja oppimiseen kytkeytyneet instituutiot ovat laajasti omaksuneet osallistavia, kokeilevia ja motivoivia tapoja oppia. Tiedekeskuksilla ei enää ole asemaa vapaaehtoisen oppimisen edelläkävijänä, sen sijaan rooli oppimisen toimijoiden alustana ja kohtaamispaikkana korostuu.

    sellulabra

    Heurekassa pidetään viikottain koululaisille tarkoitettuja laboratorioita. Kuva: Anniina Nissinen

  6. Teknologian ja uusien tuotteiden kehittyminen on nopeutunut ja laajentunut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tiedekeskusten on mahdotonta seurata teknologista kehitystä kovin laaja-alaisesti. Uutuuksien ja teknologioiden itseisarvo toimii entistä vähemmän syynä vierailla tiedekeskuksissa.
  7. Tiedepohjaisten elämysten tuottaminen on globaali ilmiö, jonka takana on tiivis tiedekeskusten yhteisö ja yhteistyö. Tämä tarjoaa yksittäisille keskuksille mahdollisuuksia tuottaa runsaampia ja parempia kävijäkokemuksia ja myös kestävämmän perustan omalle toiminnalle.

    yleiskuva_rampilta

    Tiedepohjaisten elämysten tuottaminen on globaali ilmiö. Kuva Biotalouden yö -tapahtumasta, jolloin Heureka teki kaikkien aikojen kävijäennätyksensä yli 10 000 kävijällä. Kuva: Anniina Nissinen

  8. Yleishyödyllisyyden käsite muuttuu. Useimmat tiedekeskukset toimivat osin tai kokonaan julkisen tuen varassa. Tästä huolimatta keskusten on jatkossa pohdittava ansaintaansa ja toimintaansa synnyttämänsä lisäarvon muodossa myös niin, että vaikuttavuutta voi mitata.
  9. Toiminta paikallisesti rakentuu selvästi enemmän jatkossa kumppanuuksien ja yhteisöjen varaan. Keskusten kyky tuottaa useille segmenteille kävijäkokemuksia ei voi olla ainoastaan yhden organisaation kompetenssien ja resurssien varassa.
  10. Luovien organisaatioiden johtaminen on jättänyt pysyvästi taakseen hierarkiat ja autoritäärisyyden. Tiedekeskusten johtajistossa on tapahtumassa sukupolvenvaihdos, ja viimeistään sen myötä organisaatiokulttuuriin kohdistuu muutospaineita. Verkostojen ja kumppanuuksien sovittaminen johtamiseen asettaa lisähaasteen organisaatiokulttuurille ja avautumiselle ulospäin.

Haasteisiin vastaaminen on otettu vastaan tiedekeskuksissa positiivisella ja aktiivisella otteella. Roolien muuttuminen näkyy jo lähivuosina tavalla, joka ei jätä kylmäksi, mutta joka ei unohda lähtökohtaansa ja juuriaan tieteessä.

Seuraavissa blogikirjoituksissa pureudutaan tarkemmin edellä mainittuihin kymmeneen trendiin.

Tapio Koivu, toiminnanjohtaja Heureka
Mikko Myllykoski, elämysjohtaja Heureka